Ettei vanhemmat uupuisi - vinkit arjen jaksamiseen

Ylisuorittamista, onnellisuuspaineita, täydellisyyden tavoittelua. Uupumisesta ja jaksamisesta lapsiperhearjessa on puhuttu paljon viime aikoina, ja syystä. Yhä useammat uupuvat työelämän ja perhearjen ristipaineessa.


Helsingin Sanomat uutisoi loppuvuodesta suomalaisvanhempien uupumisesta, ja eilen väsyneen vanhemman samaistuttavan tarinan. Isän tilanne oli tunnistettava ja huolestuttavan yleinen.


Vanhempien uupumista esiintyy HS:nkin esittelemän tutkimuksen mukaan erityisesti yksilökeskeisissä maissa, joissa perheet tukeutuvat yhteiskunnan palveluihin enemmän kuin sukuun ja muuhun lähipiiriin. Suomalaiset vanhemmat pyrkivät selviytymään ilman lähipiirin tukea, ja näin kipuilevat vanhemmuuden tuoman kuormituksen ja myös mahdollisen uupumuksen kanssa yksin.

Ei ihme, että väsyttää

Jokaisen perheen tilanne on erilainen, eikä esimerkiksi suurperheen tilannetta ja vuorotyössä tasapainoilevan yksinhuoltajan arkea ole helppoa verrata keskenään. Yhteistä tilanteissa saattaa olla vain voimattomuuden tunne ja kadonnut ilo. Vanhemmuuden osalta usein varsinkin äideille kasaantuu töitä, kotitöitä ja metatöitä. Silti pitäisi jaksaa myös ottaa omaa aikaa ja harrastaa. Ei ihme, että väsyttää.


Moni äiti valitseekin himmailla työelämässä pahimpina ruuhkavuosina, kun taas isät eivät hiljennä tahtia työelämässä samalla tavalla. Tämä näkyy toki eriytyvänä ura- ja palkkakehityksenä.


Uupumus on katala kaveri

Myös MiBin jäsenkyselyssä on noussut esiin arjessa jaksaminen. Tämä koronatilanne on meille lähes kaikille kuormittava. Tukiverkot ovat poissa kuvioista. Perheissä on lomautuksia ja ylimääräistä huolta. Työn ja perheen yhteensovittaminen pikkulapsiarjessa on muutenkin välillä rankkaa. Lomalla ei välttämättä palaudukaan ja yöunet saattavat olla vähissä.


Uupumus ilmenee erityisesti väsymyksenä ja innottomuutena, unettomuutena, heräilynä aamuyöstä, aikaansaamattomuutena, mielialan laskuna ja kyynisenä asenteena. Kaikki aika menee sinnittelyyn, eikä mikään määrä unta tai palautumista tunnu riittävän. Työstressi seuraa vapaa-ajalle ja rauhoittuminen ja elämästä nauttiminen on vaikeaa.


Tärkeää on myös oppia olemaan armollinen itselleen ja muistaa oma palautuminen arjen pyörityksen keskellä.

Armollisuus avuksi

Vanhemmuuteen liittyy paljon onnea. On kuitenkin tärkeää, että myös vanhemmuuden rankemmista puolista on rakentavia kanavia puhua. Perhe-elämää ei ole tarpeen glorifioida.


On tavallista, että ruuhkavuosissa koetaan tietynlaista riittämättömyyden ja kiireen tuntua. On ensiarvoisen tärkeää muistaa, että omaa työelämän kuormitustaan ja jaksamistaan pitäisi pystyä säätelemään niin, että jaksaa vielä kotonakin. Ja sinä jonain kauniina päivänä kun tämä koronakriisi on ohi. Tärkeää on myös oppia olemaan armollinen itselleen ja priorisoida oma palautuminen arjen pyörityksen keskellä. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, ei vähääkään. Valmis on parempi kuin täydellinen. Ja maailma ei kaadu, vaikka lapsellasi on likainen paita päällä tai lattialla on pölypalloja.


Armollisuus on tärkeää paitsi itseään myös muita kohtaan. Koskaan ei tiedä mitä naapurissa käydään läpi, joten aina on hyvä olla ystävällinen. Apua kannattaa pyytä ja tarjota aina kun siihen on tarvetta. Lähipiiristä tai yhteisöistä kuten MiBistä voi löytää itselleen matalan kynnyksen (etä)aamukahviseuraa, ja esim työterveydestä voi saada keskuteluapua etänäkin. Esihenkilöillä on myös velvollisuus huolehtia työnteon ja jaksamisesi edellytyksistä työssä.


Me voimme olla toistemme tukena. On tärkeää opetella jakamaan kuormaa, ja juhlimaan pieniäkin onnistumisia. Kehumaan itseään ja muita todella matalalla kynnyksellä.


Alla lisäksi kasa vinkkejä ruuhkavuosista selviytymiseen:

  1. Jaa vastuu. Lapsella, jolla on kaksi vanhempaa, on myös kaksi hoitajaa. Jos olet yksinhuoltaja, jaa rohkeasti vastuuta muille läheisille.

  2. Pyydä apua. Pyydä rohkeasti apua tukiverkostoltasi ja neuvolasta, ja ota aina tarjottu apua vastaan.

  3. Omat rajat. Opi tuntemaan omat rajasi ja pidä niistä kiinni. Opi sanomaan joillekin kiinnostavillekin asioille ei, sillä kaikkeen ei vaan voi revetä kerralla.

  4. Usko itseesi. Positiivinen, lempeä asenne itseä kohtaan kannattelee vaikeampina hetkinä. Vanhemmuus tuo elämääsi paljon hyviä asioita, joista voi olla hyötyä urankin suhteen.

  5. Huolehdi hyvinvoinnistasi. Suuri osa huomiosta kiinnittyy perheeseen ja töihin, mutta muista myös itsesi. Oletko saanut nukuttua, syönyt kunnolla, liikkunut tarpeeksi, nauranut kunnolla, saatko omaa aikaa?

  6. Älä unohda itseäsi. Kiire ja jatkuva tekeminen voi uuvuttaa ja saada aidon persoonasi taka-alalle. Pysähdy, vaikka väkisin. Unelmoi itsellesi tärkeistä aiheista ja arvosta itseäsi.

  7. Vertaistuki. On tärkeää jakaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa - he todella ymmärtävät sinua.

  8. Suunnittelu. Helpota arkeasi miettimällä pidemmälle. Osta kerralla paljon ruokatarvikkeita, valitse vaatteet edeltävänä iltana ja niin edelleen.

  9. Nauti. Vaikka on paljon kaikkea, koeta välillä pysähtyä arvostamaan elämääsi. Nämä ovat ne hetket, jotka ovat myöhemmin lapsesi muistoja lapsuudestaan.

Ja vielä viimeiseksi tärkein: Sinä riität.

_DSC3747.jpg

Moi! Kiva, että löysit tänne. 

Tämä on Annica Mooren blogi. Kerron täällä työstäni, perhevapaista, lapsiperhearjesta ja työelämän kehittämisestä, mutta myös ajatuksistani Helsingin kehittämiseksi. 

 

Olen Vihreiden ehdokas kuntavaaleissa 2021.